keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Mihin minä nyt lähdin mukaan...

Maanantaina 31.3. istuin ruokatunnilla koneen ääressä ja selasin Yle Areenaa. Ajattelin katsoa jonkin lyhyen pätkän samalla kun söin lounasta. Silmiini pompahti ohjelma nimeltään Juoksukouu – kohti unelmaa, jossa neljä kuntoilijaa asettavat tavoitteeksi juosta elämänsä ensimmäinen maratonin.

Katsoin ohjelman läpi ja aloin leikkimään ajatuksella, jos pyörtäisin sittenkin päätökseni ja osallistuisin elokuiselle Helsinki City Marathonile tai Vaasa maratonille. Se olisi eeppinen haaste ja näkisin, jos minusta olisi siihen. Kotikonnuilla järjestettävä Vaasa maraton putosi heti kättelyssä listalta pois, sillä minua ei rehellisesti sanottuna motivoi juosta neljä kierrosta tuttuja reittejä á 10,5 km. Ei kiitos.

Mainitsin asiasta kaverilleni, joka on jo juossut useamman maratonin ja ultrakisoja. Hänen mielestään se kuulosti hyvälle, onhan Helsinki City Marathon kuitenkin Suomen suurin juoksutapahtuma. Samassa hän kuitenkin heitti ilmaan kysymyksen, jos lähtisin kaveriksi Amsterdamin maratonille lokakuussa. Naureskelin ensin, mutta se alkoi yhtäkkiä tuntumaan loogisemmalta vaihtoehdolta.

Ulkomailla oleva kisa antaa lisämotivaatiota harjoitteluun. Se on myös itselle pieni bonus siitä, että on jaksanut väsyneenä vetää trikoot jalkaan ja suuntamaan pimeään marraskuiseen räntäsateeseen ilta toisensa perään. Haluan myös, että ensimmäinen maratonkisa (voi olla myös kertakokeilu) on ns. iso juttu, eli sillä on "venue". Maraton ulkomailla on myös taloudellisesti kotikisaa kalliimpi, joten sekin antaa lisävoimia olla antamatta periksi, vaikka kisan aikana tulee tuntumaan pahalta.



Summa summarum. Ilmoittauduin sitten asiaa pidempään miettimättä TCS Amsterdam Marathon -kisaan, joka juostaan sunnuntaina 19.10.2014. Varasin samalla lentoliput ja hotellin. Nyt ei auta muuta kuin harjoitella kovaa. Minulla on todella suuri kunnioitus maratonia kohtaan. Se ei ole mikään sunnuntailenkki, vaikka moni vähättelee sen kovuutta. Minulle se on iso asia ja pitkä matka.

Maaliin on pakko päästä. Se on ainoa tavoitteeni. No rehellisesti sanottuna minulla on myös aikatavoite, mutta sitä en viitsi tässä vaiheessa paljastaa. Kesän ja syksyn muutaman puolimaratonit tulevat toimimaan hyvinä harjoituskisoina maratonia silmällä pitäen. Aion kesällä myös tehdä muutamia 30 km lenkkejä testimielessä.

Pitäkää peukkuja – Trikoomies ei ihan tiedä mihin on oikein ryhtymässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi