Muutos mielialassa

Juokseva ystäväni Karperön Wilson Kirwa huomautti minulle ystävällisesti, että blogistani on tullut masentuneen juoksuharrastajan sairauskertomus. Sulkapalloileva kaksoiveljeni oli tehnyt saman observaation jo heinäkuussa. Näin tekstejä jälkikäteen katsoessani voin todeta poikien olevan oikeassa. Joten nyt tehdään mielialamuutos.

Huomasin jo tiistaina lääkäriltä lähtiessäni, että nyt oli tietty ilo palannut Trikoomiehen tekemiseen. Koko heinäkuu ja suuri osa elokuusta on mennyt mieli maassa. Töissäkin on nyt kivempaa, kun ei koko ajan tarvitse miettiä miten ja koska venyttelisin jalkaa.

Katselin 4-vuotiaan joukkotuhoaseeni kanssa miesten EM-maratonia lauantaina. Selitin hänelle, että tuollaiseen yhtä pitkään kilpailuun oli myös Isin ajatus osallistua. Samaan aikaan piikkipaikalla ollut puolalainen sippasi ja keskeytti. Poikani katsoi minua ja sanoi: Isin lajka (ei jalka) tulee kuntoon, Anton korjaa. Isi kyllä jaksaa. Isi menee lentokoneella sinne Hollantiin.

No perkele. Nyt oli vedettävä Teräsmiehen viitta harteille. En voisi tuottaa pojalleni pettymystä. Näillä korteilla mennään. Jos olen 1.9. juoksukunnossa, niin sitten mennään Amsterdamiin – vaikka väkisin.