5 viikon piina ohi?

Toiveeni päästä kokeilemaan juoksemista viime viikolla oli hieman ennenaikainen. Sunnuntaina suuntasinkin sitten kolmen tunnin ja 70 km:n pyörälenkille. Viivytystaistelua, mutta olettaisin sen kuitenkin toimivan jonkinlaisena kestävyyskunnon puolustuslinjana?

Maanantaina ahteri oli sen verran hellänä, että en edes vilkaissut pyörää vaan otin auton töihin. Iltapäivällä oli taas luvassa tapaaminen Bobin kanssa. Tällä kertaa keskityttiin lähes ainoastaan lonkankoukistajaan, nivuseen ja etureiteen. Minulle selvisi samalla, että Bob on myös fysioterapeutti. Nyt kävi kyllä Trikoomiehellä munkki.

Tiistaina taas toivoa täynnä kävelylenkille koiran kanssa. Vajaan 4 km:n matkaan tuhraantui lähes tunti. Lonkanseutu, nivuset ja etureisi kipeytyivät. Kipu säteili myös alas polven sisäpuolta kohti. En ollut enää toivoa täynnä. Nivuskipu huolestutti minua eniten. Mitä jos siellä onkin jokin "piilovirhe"?

Kotiin tultuani otin tennispallon ja aloin hieromaan sillä kipukohtia. Pyörittelin ja painelin. Nivuskipu hellittikin ja huokaisin helpotuksesta.

Keskiviikkona vasen jalka oli tietenkin aika hellänä tennispallomankeloinnin jäljiltä. Pyöräilin töihin ja kävelin vielä korttelin ympäri. Nyt ei enää kipeytynyt kuin sisäreisi. Hmmm.... Parin tunnin kuluttua taas korttelia kiertämään. Nyt kipeytyi myös IT-jänne. Se tuntui taas todella kireältä. Nyt oli taas usko koetuksella. Varasin ajan Bobille torstaiksi.

Venyttelin IT-jännettä ja tein jumppaliikkeitä kahvipöydän ääressä. Jos joku ulkopuolinen katselee ikkunasta sisään, niin Trikoomiehen toiminta täyttää taatusti mielisairauden kaikki tunnusmerkit. Sitten taas vähän toiminnallisia venyttelyitä ja jalan heilutteluita. Ovi auki ja taas korttelia kiertämään. Toivon kipinä syttyi – pieni sellainen, ei kauhean iso. Jalka tuntui lähes normaalilta. Meinasi itku tulla – ilosta. Tästä innostuneena tein pienen ylimääräisen lenkin kotiin polkiessani.

Torstaina IT-jänne oli taas kireä. Perkele. Katselin YouTubesta venyttelyohjeita. Löysin tämän videon. Kokeilin tuota seisten tehtävää venytystä. Jumalauta! IT-jänne muljahti jotenkin ja koko lonkka vapautui paineesta. Oli sitten niin outo tunne, että oksat pois. Pieni hymy hiipi kasvoilleni.

Iltapäivällä suuntasin sitten Bobin luo toivoa täynnä. Kerroin hänelle edistysaskeleesta ja päivitin vikakuvauksen. Tänään keskityttäisiin etu- ja sivureiteen. Bob otti kaapista ultraäänihoitolaitteen, siveli geeliä reidelleni ja antoi palaa. Ultraääni tuottaa syvälämpöä ja lisää verenkiertoa hoidettavalla alueella. Se pehmittää arpikudosta vaurioituneissa kudoksissa ja lihaksissa ja sillä hoidetaan myös tulehduksia ja turvotuksia. Tämän jälkeen Bob mankeloi etu- ja sivureisiä. Bob sanoi katsovansa lopussa vielä pakaraa ja alaselkää. Hän saikin jonkin jumin alaselässä niksautettua ja pakaran rentoutumaan. Kerroin Bobille, että alkaisin käymään hänen luonaan kerran kuukaudessa lihashuollossa. Bob ansaitsee erityskiitoksen. Hyvät naiset ja herrat, Heikki Autio!

Tänä aamuna sängystä noustessani en tuntenut jalassa enää minkäänlaista kipua. Se tuntui tavalliselta. Onko viiden viikon piina ohi? Viikonloppuna olisi ehkä tarkoitus käydä kokeilemassa miltä jalka tuntuu juostessa. Pidätän oikeuden muutoksiin ilman ennakkoilmoitusta.

Pitäkää peukkuja.

Ai niin, illalla juostaan Mustasaaren puolimaraton. Jos lähtisi kylmiltään kokeilemaan? Tai sitten ei. Nyt jos koskaan täytyy pitää pää kylmänä.