Reality check

Tunnun toistavani itseäni. Eli toiveeni päästä edes kokeilemaan juoksua ei toteutunut. Yritin lauantaina ottaa muutaman juoksuaskeleen ja tunsin heti lonkankoukistajassa pistävää kipua ja painetta. Se pysäytti ja pisti miettimään. Olin valmis lyömään hanskat tiskiin Amsterdamia ajatellen. Halusin vain olla yksin ja lähdin mieli maassa kahden tunnin kävelylle. Jalkaan sattui, mutta se ei minua enää haitannut. Olin tehnyt päätökseni.

Illalla pyysin kuitenkin huoltovarmuuspäällikköä hieromaan jalkaan Hot balsam -lämpövoidetta. Ihmettelin hieman miksi tuubi oli niin pieni. Saman valmistajan kylmägeeli on paljon isompi. No en tietenkään miehenä lukenut käyttöohjeita, vaan pyysin saada lisää kivasti lämmittävää ihmeainetta. Hieroin vielä lopuksi itse jalkaa ja pesin käteni. Menin nukkumaan ja..... heräsin yöllä klo 1 siihen kun jalkani oli kirjaimellisesti tulessa. Äkkiä mökin saunaan ja vettä jalan päälle. Käsikin oli tulessa. Vettä roiskui silmiin, joten hieroin tietenkin niitä nopeasti. Big no no. Nyt poltti myös silmissä. Lisää vettä. Tilanne rauhoittui. Onneksi en sohinut belsebubin kastiketta herrasmiehen alueelle. Kiipesin takaisin nukkumaan. Meni vartti ja jalka oli taas tulessa ja täynnä punaisia täpliä. Kiipesin alas ja varmaan juoksin (en muista) laiturille. Hyppäsin suoraan mereen ja istuin siellä muutaman minuutin. Kiipesin ylös ja menin nukkumaan. Aamulla katsoin tuubia ja siellä luki: jo muutama tippa antaa lämmittävän vaikutuksen

Olisiko kannattanut lukea ne ohjeet?

Aamulla ajattelin, että perkele, vielä ei anneta periksi. Jalka tuntui taas kävelyn jälkeen hieman paremmalta, joten kotiin tultuani lähdin 3 h:n ja 70 km:n fillarilenkille. Ostin viime viikolla myös kumisen fysionauhan ja aloin tällä viikolla tekemään sen avulla liikkuvuusharjoituksia. Se onkin osoittautunut todella hyväksi ostokseksi. Sen avulla saa jalan pysymään oikeassa asennossa ja sitä voi käyttää hyvin myös vastuksena.

Tiistaina kävin vetämässä jyrkkään ylämäkeen pitkin askelin tehtäviä harjoituksia. Olin lukenut tämän auttavan lonkankoukistajan vaivoihin. Kävellen tietenkin. Löysin myös muita hyviä venyttelyohjeita, joista yhdessä maataan 45° kulmassa vatsallaan ja nostetaan jalka ylös 3*30 sarjoissa. Se onkin tuntunut toimivalta.

Keskiviikkona löysin nettiä selaillessani mielenkiintoisen artikkelin: "Iliopsoas Tendonitis and Snapping Hip" 

Hah! Tuo on minun juttuni! Eli aina välillä lonkan kohdalta on kuulunut kova napsahdus ja se on myös tuntunut. Tämä viittaisi johonkin jännetulehdukseen. Löysin aiheesta sitten videoita, joissa tuota iliopsoasta hierotaan. Istuinkin eilen lähes tunnin sohvalla ja painelin ja hieroin sitä. Se teki todella kipeää, mutta huomasin heti ylös noustuani eron. Sivureiteen ja nivusiin ei enää säteillyt kipua. Menen huomenna vielä kerran hierojalle ja pyydän häntä jatkamaan sen hierontaa. Ajattelin myös syödä viikon Burana-kuurin, koska tuo iliopsoas on tulehtunut.

Asetin myös itselleni takarajan. Jos jalka ei ole siihen mennessä kunnossa, enkä pysty juoksemaan, niin perun osallistumiseni Amsterdamin maratonille. Nyt oli aika tehdä reality check. Jotenkin samalla tui vapautuneempi olo. Sinne asti on aivan turha lähteä puolikuntoisena. Takaraja on.... salaisuus.