Takarajani Amsterdamin suhteen paukkui eilen. Yritin ottaa muutaman juoksuaskeleen, mutta ei sitä oikein juoksuksi voinut kutsua. Tuntui siltä kuin jalat olisivat eri paria. Tunsin heti kuinka sisäreisi kipeytyi, hermohan se siellä taas ilmoitteli olemassaolostaan.
Kävin tänään taas lääkärillä. Nervus cutaneus femoris lateralis -hermo ei välttämättä ole enää jumissa, mutta se on edelleen tulehtunut ja ärtynyt. Teksti oli karua. Puoli vuotta juoksutaukoa. Siis mitä? Tästä päivästä laskettuna? Ei onneksi, vaan heinäkuusta. Joten Trikoomies on nyt telakalla ensi vuoteen saakka. Ei vi**ta ollenkaan.
Perjantaina olisi luvassa vielä hermoratatutkimus. Onneksi oli vakuutus, on kuulema kallis tutkimus. Pistelevät neuloja ja kysyvät jos sattuu. Kuulostaa mukavalta.
Onneksi olin ottanut lentolippujen oston yhteydessä myös peruutusvakuutuksen, joten saan ainakin euroni takaisin.
Jatketaan ensi vuoden puolella. Nyt pitää saada palikat kasaan ja määritellä uudet haaveet ja haasteet. Vesijuoksua voisin harrastaa kolmesti viikossa ja pyöräillä saan mikäli se ei ärsytä hermoa. Jotakin on kyllä tehtävä, muuten hajoaa pää.
Joululahjaksi en toivo mitään muuta kuin terveen jalan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi