Tarkoituksenani oli eilen juosta autistinen ja vakio 16 km:n sunnuntailenkkini. 5 km kohdalla alkuperäinen suunnitelmani kuitenkin joutui romukoppaan, sillä päätin pidentää lenkkiä 6 km:llä. Tämäkin suunnitelma kohtasi saman kohtalon, sillä 16 km:n kohdalla en kääntynytkään kotia kohti, vaan jatkoin matkaani Vaasan rantoja pitkin. Pari kilometriä kotiovelta mittarissa oli 25 km ja tein kolmannen muutoksen reittiin ja suuntasin vielä vaihtoehtoiselle lisäkierrokselle.
Pisin lenkkini oli eiliseen saakka viime kesäinen 25 km ja päätin nyt katsoa, jos se 30 km menisi läpi. Menihän se. Suhteellisen helposti vielä.
Juomat loppuivat jo puolimatkassa (kun alkuperäinen suunnitelma oli lyhyempi), mutta yllättävän hyvin selvisin tuosta urakasta. Aikaa meni 5 minuuttia vaille 3 h. Ihan tyydyttävä tulos, kun ottaa huomioon, että suunnitelmani oli juosta hissukseen 16 km.
Näitä 30 km:n vetoja ajattelin tehdä muutaman nyt kesän ja syksyn aikana. Sellainen olo oli kotiovella, että tuohon päälle vetää sen puuttuvan 12 km vaikka väkisin. Nyt tuli jo hieman varmempi olo Amsterdamin maratonia silmällä pitäen. En tietenkään eilen juossut täysillä, joten se 30 km:n kohdalla iskevä seinä loisti vielä poissaolollaan. Emmeköhän me kohtaa viimeistään lokakuussa.
Ehkä Trikoomiehestä on sittenkin maratonin kesyttäjäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi