Rauhallisen etenemisen ihanuus

Tavallisesti vihaan käsijarru päällä juoksemista. Sellaista kituuttamista, jota ei voi edes hyvällä omallatunnolla kutsua juoksemiseksi. Mutta viime viikon Cooper-testin ja puolimaratonin jälkeen eilinen palauttava ja hidas kymppi oli aivan jumalaisen ihana. Ei ollut kiire mihinkään. Sain jopa sykkeet kuriin ja tavoittelemani 140 keskisyke alittui.

Minun oli tarkoitus tehdä palauttava lenkki jo sunnuntaina, mutta kisassa kipeytynyt nilkka esti juoksun. Käveleminenkin sattui ja pelkäsin jo rikkoneeni paikat, mutta onneksi se vaikuttaa nyt olevan kunnossa.

Sunnuntaina piti siis turvautua vaihtoehtoiseen palautuslenkkiin. Ukko fillarin puikkoihin ja 4-vuotias painoksi lastenistuimeen istumaan. Heitin rauhallisen puolentoista tunnin ja runsaan 26 km lenkin. Ainakin jalat tuntuivat sen jälkeen hieman paremmilta.

Tänään aamupäivällä olin jälleen hierojan pahoinpideltävänä. Samalla nilkkoihin, pohkeisiin, takareisiin, lonkkiin ja alaselkään lyötiin taas neulat ja koko ukko käytiin laserpyssyllä läpi. Joku voi olla sitä mieltä, että tuo on huuhaata, mutta alan vähitellen uskomaan, että niistä voi olla apua. Piriformisvaivat ovat todellakin hellittäneet akupunktion jälkeen. Laserhoidosta en osaa tarkemmin vielä sanoa, mutta hierojan mukaan uusimmat tutkimukset kertovat, että laserhoito ennen kisaa parantaa suoritusta.

Laserhoito lisää kudosten aineenvaihduntaa, nopeuttaa kudosten uudistumisprosessia, tehostaa mikroverenkiertoa ja kiihdyttää immunologisia prosesseja. Näin kertoo herra Google.