Trikoomies ennätysvauhdissa

Tänään olikin sitten luvassa vuoden ensimmäinen puolimaraton. Repussa on nyt kolme puolikasta, joten tässähän tuntee ihan itsensä spesialistiksi. Sää kisapaikalla oli poutainen ja lämmin. Pähkäilin pitkään jos juoksisin lyhyt- tai pitkähihaisessa paidassa. Isot ovat murheet. Päädyin loppujen lopuksi valitsemaan jo päällä olleen pitkähihaisen paidan.

Minulla oli kisaan kaksi tavoitetta, A ja B. A oli mennä alle 1:40 ja B alle 1:45. Pidin kisan alussa ehkä hieman liian kovaa vauhtia, mutta juoksu tuntui silloin niin helpolta. Huomasin jo alkulämmittelyn aikana, että oikea nilkka tuntui vähän kipeältä, mutta en antanut sen vaikuttaa tavoitevauhtiini.

Ensimmäinen kymppi menikin suhteellisen kevyesti ja olin silloin 1:39 vauhdissa. Mutta sen jälkeen pohkeet alkoivat kramppaamaan, enkä siinä vaiheessa ymmärtänyt mistä se johtui. Yritin kuitenkin keskittyä pitämään kilometriaikani tavoitteiden mukaisina. Jossakin 13 km paikkeilla kohtasin paluukierrokselta tulleen kaverini ja huusinkin hänelle, että "ikkunassa ollaan".  Taisin pelästyttää hänet, sillä hän näytti tosi hämmentyneeltä.

17 km kohdalla tuli ehkä kisan raskain osuus. Olin juuri saavuttanut pari edessäni juossutta ja lähdin ohittamaan heitä. Sen jälkeen iski väsymys ja jalkoihin sattui, mutta yritin keskittyä ja jatkaa samaa vauhtia. Tässä vaiheessa kilometriaikani hieman tippuivat, mutta 20 km kohdalla sain jostakin ammennettua lisävoimia. Juoksin kiinni edessäni olleen juoksijan ja yritin vielä lyödä lämän tiskiin. Korvanapeissa soi sopivasti Europen The Final Countdown ja viimeinen kilometri taittui aikaan 4:32.

Maalissa kellot näyttivät aikaa 1:40:25, eli paransin edellistä ennätystäni 6 minuutilla. Olen todella tyytyväinen ja iloinen, mutta samalla kertaa minua jäi kismittämään tuo parikymmenen sekunnin "yliaika". Mitä jos... 1:30-alkuinen aika olisi ollut niin paljon hienompi juttu. Maalissa naamassani oli valkoista jauhetta ja mietin aluksi mitä se oli. Kaverini kertoi sen olevan suolaa ja pohkeiden kramppaamisen johtuvan siitä. Täytyy siis paneutua tuohon asiaan jatkossa paremmin.

Sykkeitä täytyisi myös yrittää saada hieman alas. Keskisykkeeni oli nyt 187 ja maksimit 200. Pitää saada lisää alavääntöä koneeseen.

Kolmen viikon kuluttua olisi luvassa Seinäjoella taas puolikas, mutta en taida silloin yrittää uutta ennätystehtailua. Viimeisillä kilometreillä tein jo salaa päätöksen, että en kuuna kullan valkeana lähde Seinäjoelle. Tämä ei ole kivaa. Mutta pyörsin jo sen salapäätöksen. Taidan ottaa sen ihan rauhallisena pitkänä lenkkinä, tai sitten en...

Trikoomies on nyt oma ennätysmies.