No excuses

Olimme eilen juoksevan ystäväni (Karperön Wilson Kirwa) ja sulkapalloilevan kaksoisveljeni kanssa laskemassa mökkilaiturini vesille. Lämpömittari osoitti pohjalukemia, kun saimme tuulisessa tihkusateessa lopultakin laiturin paikoilleen.

Sisään lämpimän mökin suojaan ja makkarat grillille. Kello oli jo lähes yhdeksän illalla kun suuntasimme kotiin päin. Olin ajatellut meneväni illalla juoksemaan, jos olisin ollut kotona ajoissa, eikä vatsalaukussa hölskyisi makkarat ja italiansalaatit. Nyt suunnitelmissa oli kaivautua sängyn pohjalle katsomaan uusinta The Good Wife -sarjan jaksoa. Arjen luksusta.

Mainitsin asiasta Karperön Kirwalle ja hän katsoi minua tuomitsevasti ja sanoi: aijaa, miksi.

Kerroin sitten meneväni huomenna (lue: tänään) juoksemaan. Tuo "aijaa, miksi" jäi soimaan korviini ja kun kurvasin kotipihaan puoli kymmenen aikoihin, olin jo päättänyt, että juostaan nyt sitten.

Lähdinkin sitten klo kymmeneltä 16 kilometrin lenkille. Ulkona ei todellakaan ollut hieno aurinkoinen kesäkeli. Säätilan muutos lauantailta oli dramaattinen. Vastaani ei tullut ristin sielua. Ei edes kävelijöitä. Kummaa sakkia.

Summa summarum. No excuses. Jos olet päättänyt juosta – juokse.

Noin myöhään juokseminen ei tosin ole ihan optimaalinen ratkaisu yöunia ajatellen. Katsoin tietenkin The Good Wife -sarjan jakson ja menin nukkumaan puolenyön jälkeen. Ei meinannut uni tulla sitten millään. Kroppa kävi ylikierroksilla.