Alustaremontti ajankohtainen

Rallitermejä lainatakseni olen aikaisemmin juossut ainoastaan asvalttialustalla.

Kävin torstaina vetämässä kesän ensimmäisen mökkilenkin. Pääsin juoksemaan lähes koko 13 km lenkin sorateitä pitkin. Nyt täytyy kyllä tehdä jonkinlainen alustaremontti ja vaihtaa asvaltti sorapolkuihin. Normaalisti asvaltilla juostuani tunnen lonkan ja pakaran alueella painetta (vihoitteleva piriformis), joka nyt loisti poissaolollaan. Soralla juokseminen tuntui todella hyvältä eikä maisemissakaan ollut valittamista. Jalat tykkäsivät ja sielu lepäsi.

En pääse asvaltista täydellisesti eroon, mutta nyt lupasin itselleni etsiväni vaihtoehtoisia reittejä.

Tästä innostuneena suuntasinkin tänään läheiselle 2,5 km sorapikataipaleelle. Tarkoituksena oli juosta muutama kierros, mutta innostuin siinä hieman ja juoksin loppujen lopuksi useita kierroksia ja lenkin pituudeksi tuli 22 km. Sanonta miksi mennä merta edemmäs kalaan pitää paikkansa. Mutta minä olen mennyt. Tämä mäkinen 2,5 km purutata sijaitsee alle 2 km päässä kotioveltani ja olen juossut sen ohi useasti. Hyvä minä....

Tällä viikolla mittariin tulikin sitten 51 km, joka on uusi ennätys.

Vaikka olin juoksematta kaksi viikkoa, näyttää toukokuun saldo lukemaa 128 km. En olisi kyllä millään uskonut pääseväni edes rikkomaan 100 km rajaa. Täytyy siis olla enemmän kuin tyytyväinen.

Tiistaina 3.6. olisikin luvassa 6 km kisa Sulvan pururadalla. Kyseessä on Mustasaaren juoksucupin osakilpailu ja viime vuonna juoksin sen ajassa 28:22. Mutta silloin olin juossut koko vuonna vain 140 km. Kisa on todella mäkinen, joten en ihan tiedä mitä aikaa lähtisin tavoittelemaan.

No excuses

Olimme eilen juoksevan ystäväni (Karperön Wilson Kirwa) ja sulkapalloilevan kaksoisveljeni kanssa laskemassa mökkilaiturini vesille. Lämpömittari osoitti pohjalukemia, kun saimme tuulisessa tihkusateessa lopultakin laiturin paikoilleen.

Sisään lämpimän mökin suojaan ja makkarat grillille. Kello oli jo lähes yhdeksän illalla kun suuntasimme kotiin päin. Olin ajatellut meneväni illalla juoksemaan, jos olisin ollut kotona ajoissa, eikä vatsalaukussa hölskyisi makkarat ja italiansalaatit. Nyt suunnitelmissa oli kaivautua sängyn pohjalle katsomaan uusinta The Good Wife -sarjan jaksoa. Arjen luksusta.

Mainitsin asiasta Karperön Kirwalle ja hän katsoi minua tuomitsevasti ja sanoi: aijaa, miksi.

Kerroin sitten meneväni huomenna (lue: tänään) juoksemaan. Tuo "aijaa, miksi" jäi soimaan korviini ja kun kurvasin kotipihaan puoli kymmenen aikoihin, olin jo päättänyt, että juostaan nyt sitten.

Lähdinkin sitten klo kymmeneltä 16 kilometrin lenkille. Ulkona ei todellakaan ollut hieno aurinkoinen kesäkeli. Säätilan muutos lauantailta oli dramaattinen. Vastaani ei tullut ristin sielua. Ei edes kävelijöitä. Kummaa sakkia.

Summa summarum. No excuses. Jos olet päättänyt juosta – juokse.

Noin myöhään juokseminen ei tosin ole ihan optimaalinen ratkaisu yöunia ajatellen. Katsoin tietenkin The Good Wife -sarjan jakson ja menin nukkumaan puolenyön jälkeen. Ei meinannut uni tulla sitten millään. Kroppa kävi ylikierroksilla.

Tehoviikko takana

Parin viikon pakollisen juoksutauon vuoksi päätin nyt vetää tehoviikon. En ole aikaisemmin juossut neljää lenkkiä viikossa, joten kyllähän tuo tuntuu kropassa. Ajatuksissa oli vielä viikonloppuna vetää 16 km lenkki, mutta se ei välttämättä olisi ollut fiksua. Kun kroppa ei kerran ole tottunut tällaiseen, niin siinä olisi rasitusvammariski ehkä kasvanut.

Aamulla kävinkin vetämässä vielä suhteellisen nopean 5 km lenkin. Kyllä siinä lähti unihiekat silmistä. Ulkona oli muitakin aamuvirkkuja ja päätinkin vetää heistä kaikista ohi. Job well done.

Mittariin tuli näin ollen tällä viikolla 42 km.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Okei, olin väärässä ja aion tunnustaa sen. Juoksutauko venyi lopulta tasan 20 160 minuutin, eli kahden viikon mittaiseksi. Ajattelin, että eihän tuo nyt voi vaikuttaa mitenkään. Flunssakin tuntui hellittäneen, joten suuntasin eilen illalla sitten lenkille. Aurinko paistoi ja lämmintä riitti. Perfekt, sanoi ruotsalainen.

Tein monta virhettä. Vauhtini oli liian kova, matka liian pitkä ja...

Jos olisin ollut fiksu, olisin kävellyt viimeiset kilometrit kotiin. Mutta kun en ollut, vaan runttasin menemään loppuun saakka. Jalkoihin sattui ja tuntui siltä kuin Timo Soini istuisi reppuselässä. Näin jälkiviisaana täytyy todeta, että ehkä olisin voinut aloittaa hieman lyhkäisemmällä lenkillä. 22,5 km oli liikaa.

Jalat näköjään vieraantuvat juoksusta kahdessa viikossa. En tiennyt. Nyt tiedän.

Trikoomies kuivatelakalla

Yhdeksäs päivä menossa. Mittarissa 0 km. Todella sitkeä miesflunssa ja silmätulehdus kellistivät Trikoomiehen.

Toiveissa olisi päästä tällä viikolla vielä juoksemaan. Ensi sunnuntain puolimaratonin Seinäjoella ehdin jo aikaisemmin perua muista syistä. Nyt sinne ei olisi ollut mitään asiaa kuitenkaan.

Se vähän vahingossa venähti

Tarkoituksenani oli eilen juosta autistinen ja vakio 16 km:n sunnuntailenkkini. 5 km kohdalla alkuperäinen suunnitelmani kuitenkin joutui romukoppaan, sillä päätin pidentää lenkkiä 6 km:llä. Tämäkin suunnitelma kohtasi saman kohtalon, sillä 16 km:n kohdalla en kääntynytkään kotia kohti, vaan jatkoin matkaani Vaasan rantoja pitkin. Pari kilometriä kotiovelta mittarissa oli 25 km ja tein kolmannen muutoksen reittiin ja suuntasin vielä vaihtoehtoiselle lisäkierrokselle.

Pisin lenkkini oli eiliseen saakka viime kesäinen 25 km ja päätin nyt katsoa, jos se 30 km menisi läpi. Menihän se. Suhteellisen helposti vielä.

Juomat loppuivat jo puolimatkassa (kun alkuperäinen suunnitelma oli lyhyempi), mutta yllättävän hyvin selvisin tuosta urakasta. Aikaa meni 5 minuuttia vaille 3 h. Ihan tyydyttävä tulos, kun ottaa huomioon, että suunnitelmani oli juosta hissukseen 16 km.

Näitä 30 km:n vetoja ajattelin tehdä muutaman nyt kesän ja syksyn aikana. Sellainen olo oli kotiovella, että tuohon päälle vetää sen puuttuvan 12 km vaikka väkisin. Nyt tuli jo hieman varmempi olo Amsterdamin maratonia silmällä pitäen. En tietenkään eilen juossut täysillä, joten se 30 km:n kohdalla iskevä seinä loisti vielä poissaolollaan. Emmeköhän me kohtaa viimeistään lokakuussa.

Ehkä Trikoomiehestä on sittenkin maratonin kesyttäjäksi.