Kirjoitin tuossa aikaisemmin riittävän unen saannin merkityksestä ja pähkäilin, miten jalkapallon MM-kisat mahtavat mahtua yhtälöön. Eivät mahdu, ainakaan täysin. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä pakotin itseni pysymään hereillä, jotta voisin seurata Italian ja Englannin välisen ottelun. Nukahdin lopulta sohvalle joskus klo 3:n jälkeen ja hieman ennen klo 8 oli pakko kömpiä pystyyn. Ei vapaaehtoisesti, vaan "lyhytkasvuisten joukkotuhoaseiden" vuoksi.
Sitten illalla lähdin juoksemaan n. 10 km:n lenkkiä. Huh huh. Vaikka yritin juosta hiljaa, olin aivan finaalissa. Sytytys oli aivan liian myöhäisellä. Olo 11 km:n jälkeen oli todella voimaton ja minut valtasi infernaalinen väsymys. Okei, varmaan se edellisen viikon 31 km:n lenkki painoi vielä hieman jaloissa, mutta olen varma, että lyhyet yöunet olivat pääsyyllinen. Kokemuksia?
Nollasin tuon negatiivisen kokemuksen tiistaiaamuna, jolloin lähdin juoksemaan lyhyen 5 km:n aamulenkin. Lämpömittari näytti +4 °, joten shortsit ja lyhythihainen paita eivät olleet välttämättä optimaalinen ratkaisu. Käännyin kotipihalla takaisin ja hain fleecetakin. Sormet olivat ihan jäässä kotiin tullessani. Mutta fiilis oli aivan huippu.
Keskiviikkona olikin sitten luvassa taas viikon pitkä lenkki, jonka juoksin nyt 21 km:n mittaisena. Tässä päästäänkin nyt juoksun toiseen ääripäähän, eli nautinnollisuuteen. Näistä parin tunnin rauhallisista lenkeistä on tullut suosikkejani. Autopilotti päälle ja aivot irti järjestelmäväylästä. Jokin sairaus kai tämäkin on. Lienee selvää, että olen yrittänyt saada nukutuksi hieman enemmän. Olen siis jättänyt nuo yöllä tulevat ottelut väliin, ja välillä vain katsonut klo 22 alkaneiden otteluiden ensimmäisen puoliajan. Kaikkea ei voi saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi