Tänään tuntuu paremmalta – huomenna ei...

Tässä näyttää nyt pahasti sitten tulevan vähintään parin, kolmen, neljän, viiden viikon pakollinen juoksutauko. Ei olisi pitänyt sittenkään lähteä juoksemaan, vaan kuunnella kehon varoitussignaaleja ja jäädä kotiin. Lomalla olisi aikaa juosta, mutta minkäs teet. Vasta tänään pystyin ensimmäistä kertaa kävelemään nilkuttamatta. Autoa ajaessani olen joutunut joko painamaan kytkintä oikealla jalalla tai nostamaan kädellä vasemman jalkani kytkinpolkimelle. Ensimmäistä kertaa elämässäni kaipasin automaattivaihdesalkkua.

Vasen jalkani oli jotenkin monivammainen, enkä edes oikein osannut paikallistaa kipukohtia. Kaikki alkoi nivusista ja etureidestä, mutta muutaman päivän jälkeen tunsin, kuinka myös pakara, piriformis ja polvi vihoittelivat. Kävellessä tuntui kuin joku olisi työntänyt veitsen nivusiin, pakaraan ja polveen. Jalka ei kantanut ollenkaan.

Mökillä ei ollut tennispalloja, joten jouduin improvisoimaan ja lääkitsin piriformista krokettipallolla. Vähän tennispalloa kovempihan se oli, sitä ei voi kieltää. Mutta samalla todella tehokas. Venyttelyllä ja pallon päällä makaamalla sain aika hyvin hoidettua pakaran ja piriformisen kireyksiä. Löysin myös netistä muutamia hyviä etureiden venyttelyohjeita. Kireä etureisi (nelipäinen reisilihas) lisäsi painetta polveen, mutta ne vaivat sain siis venyttelyllä kuntoon.

Kulunut viikko on ollut ylä- ja alamäkien värittämä. Yhtenä päivän olen tuntenut oloni aika hyväksi, seuraavana taas kipu on ollut pahempaa. Otin juoksuvermeet mukaan mökille varmuuden vuoksi, mutta sisimmässäni tiesin, että en tule niitä tarvitsemaan. Amsterdamiin on nyt alle 100 päivää (97 per tänään) ja olen jo mielessäni ehtinyt perua osallistumiseni moneen otteeseen. Olen nimittäin tehnyt sen, mitä ei ikinä pitäisi tehdä. Olen googlettanut. Minulla on reisiluun hiusmurtuma, maligni nivusvamma, lonkan nivelrikko, nivustyrä, olen raskaana ja jalassani on syntymättömän kolmosveljeni sikiö.

Tänään oli siis ensimmäinen päivä, jolloin en enää tuntenut suoranaista kipua. Olen tulossa hulluksi, kun joudun istumaan paikallani. Ajattelin käydä kokeilemassa jos fillarointi onnistuisi. Huomenna sitten nähdään oliko päätökseni käydä 40 km:n pyörälenkillä täydelinen katastrofi. Pyöräilessä en nimittäin tuntenut minkäänlaista kipua nivusissa. Se on siis tällä hetkellä alue, jossa olen tuntenut viiltävää kipua. Mutta fillarilenkin jälkeen olo oli itseasiassa paljon parempi. Olen kuitenkin melko varma siitä, että kokeiluni ei ollut välttämättä fiksu. Trikoomiehellä kytkin vähän luistaa kun ei pääse juoksemaan. Tulee tehtyä tyhmiä asioita. Huomista odotellessa.