Keskeytys tekniseen vikaan: vasen vetoakseli

Sunnuntain kovavauhtisen kympin jälkeen kävin tiistaina ja keskiviikkona juoksemassa rauhalliset aamulenkit. Keskiviikkona tunsin kuitenkin vasemman nivusen ja lonkan alueella lievää kipua, mutta en ajatellut asiaa enempää. Yritin hieman venytellä ja oletin vaivan häipyän yöllä. Torstaina sama vaiva ilmoitti vielä olemassaolostaan, joten jatkoin venyttelyä. Lähdin kuitenkin illalla juoksemaan Skatilan 11,5 km:n kilpailua. Oletin vaivan olevan sellainen, joka paranee juoksemalla. Olin väärässä.

Kipu oli parin kilometrin kohdalla tosi vahva. Se säteili nivusista aina polveen asti. Olisi pitänyt lopettaa juoksu jo silloin. Mutta purin hammasta ja jatkoin matkaa. Olin nimittäin tavoiteajassa, juoksu kulki alle 4'30-vauhtia. Mutta hieman ennen 5 km:n merkkiä oli pakko lyödä pelit seis. Meinasi itku tulla. Kipu oli niin kova ja jalka ei tahtonut enää kantaa. Ensimmäinen keskeytys juoksukisassa oli tosiasia. Vasen vetoakseli ei toiminut toivotulla tavalla.

Nostan kuitenkin itselleni hattua siitä, että tajusin keskeyttää juoksun. Olisin tosin voinut tehdä sen hieman aikaisemmin, mutta se on jälkiviisautta.

Lähetin tekstiviestin kaverilleni joka oli myös mukana kisassa. Pyysin häntä maaliin tultuaan poimimaan minut reitin varrelta kyytiin. Nilkutin metsästä lähes 40 minuuttia "limp modessa" 2,5 km:n matkan isolle tielle. Jokainen takaani tai vastaani tullut naiskilpailija kallisti päätään ja lausahti "ooooih". Sain siis sympatiat puolelleni. Nilkuttava trikoomies on surullinen näky.

Kotona yritin hieman venytellä, mutta ei siitä tahtonut mitään tulla. Menin nukkumaan. Siitäkään ei tullut mitään. Sattui niin vietävästi. Lienee turha mainita, että asennon vaihtaminen nukkuessa aiheutti joka kerta äkillisen kivuntunteen ja herätyksen.

Aamulla laskeuduin rappusia alakertaan lähes viisi minuuttia. En pystynyt edes kävelemään. Sain onneksi hierojalta heti aamupäiväksi ajan. Vasempaan jalkaan pisteltiin neuloja. Varpaisiin laitetut tuntuivat vähän epämiellyttäviltä. Lämpölamppu hehkui punaisena ja lämmitti jalkaa. Etummainen reisilihas oli jumissa ja sen kiinnityspisteet olivat ärtyneet. Reisilihasta hierottiin myös, mutta kipu oli sen verran kovaa, että ei siitä oikein tahtonut tulla mitään.

Taitaa olla rasitusvamma. Nyt pitäisi levätä, mutta huoltovarmuuspäällikön lähdettyä reissuun, jäin yksin kotiin kahden joukkotuhoaseen ja kahden koiran kanssa. Ei siinä paljon lepäillä?

Sunnuntaille olin suunnitellut 20 km:n lenkin. Taisi mennä suunnitelmat uusiksi. Nyt pitää ottaa järki käteen ja katsoa suurta kuvaa. Ei nyt pilata tätä heinäkuun alussa. Lokakuuhun on vielä pitkä matka.

Uusi urheilukelloni toimi muuten hienosti. Antoi vielä seuraavanlaista palautetta: Hieno harjoitus! Kehitit sprinttinopeuttasi ja lihastesi hermotusta, mikä parantaa suorituskykyäsi. Tämä harjoitus myös kehitti väsymyksen sietokykyäsi.

Olisipa se vielä kehittänyt kivunsietokykyä...