Tiistain 6 km maastokisan jälkeen ajattelin keskiviikkona käydä heittämässä 10 km rauhallisen lenkin uudessa suosikkipaikassani, eli Metsäkallion pururadalla. Tai se ei itse asiassa ole pururata, vaan sorapäällysteinen kuntorata. En tavallisesti ota 10 km lenkeille mukaan juotavaa, mutta lämpötilan ollessa aika korkea vielä illalla, tein poikkeuksen ja täytin kolme pientä pulloani vedellä ja heitin ne lantion ympärille.
Juoksin ensin lämmittelynä pienen lenkin metsäautoteitä pitkin ja suuntasin sen jälkeen pururadalle. Sinne päästyäni heitin kolme kierrosta ja otin sitten ensimmäiset hörpyt jäähdytysnestettä. Laittaessani pullon takaisin vyöhön huomasin, että vyöltä oli pudottanut kaksi pulloa. Jaahas. Tässä vaiheessa olin jo juossut 10 km, mutta jouduin siis lähtemään uusintakierrokselle pulloja metsästämään. Trikoomies pyöri ympäri pururataa juosten välillä oikeaa ja sitten vasenta laitaa pitkin. Ei löytynyt. Jano oli tässä vaiheessa todella kova ja päätin lähteä kotiinpäin. Saapuessani soratielle joka veisi kotiin, päätin kuitenkin vielä käydä katsomassa jos pullot olisivat pudonneet ihan lenkin alussa sinne metsäautotielle. Eivät olleet.
Onneksi tässä vaiheessa alkoi satamaan, joten sain hieman viilennettyä olotilaani. Yritin juosta suu auki ja kieli ulkona. Onneksi kukaan ei tullut vastaan, sillä olisin varmaan saanut suoran kyydityksen mielisairaalaan. Sen verran hullun näköistä touhu varmaan oli.
Harmittelin tapahtunutta ja kadonneita pulloja ja juoksin sitten kotiin. 10 km lenkkini oli täysin epähuomiossa ja puolivahingossa pidentynyt 22 km lenkiksi. Juoksin sisään ulko-ovesta ja suuntasin keittiöön. Join ison lasillisen vettä ja katselin keittiönpöytää. Siinähän ne olivat. Olin unohtanut ottaa ne mukaani. Myönnän, että siinä vaiheessa tuli vähän tyhmä olo...
Kello oli tässä vaiheessa 22.30 ja kävin ylikierroksilla. Söin, join, venyttelin ja katsoin telkkaria, mutta uni ei tahtonut tulla millään. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että nämä myöhäiset pitkät lenkit eivät oikein sovi minulle, mutta ei sitä näköjään helpolla opi. Puolustuksekseni mainittakoon, että tämänkertainen oli vahinko...
Huonosti nukutun yön jälkeen olin sitten torstaina puolikuollut. Piiskasin kuitenkin itseni aamulla fillarin päälle ja pyöräilin töihin, vaikka houkutus ottaa auto oli todella suuri. Olin kuitenkin päättänyt pyöräillä töihin joka päivä viime viikolla. Illalla meninkin jo klo 20 nukkumaan, mutta olin perjantaiaamuna kuin uudestisyntynyt.
Lauantaina olikin sitten luvassa vuoden toinen mökkilenkki. En pidä intervallien juoksemisesta, se ei todellakaan ole minun juttuni. Mutta nyt yritin jonkinlaista hybridi-intervallijuoksua (tuollaista sanaa ei varmasti edes ole olemassa). Ensimmäiset 10 km menivät sellaista 5:50 kilometrivauhtia. Sen jälkeen aloin kiristämään tahtia ja juoksin 4:30, 4:00 / 4:20 vauhtia. Tämän jälkeen taas hieman rauhallisemmin 4:40 pari kilometriä ja sitten viimeinen kilometri venevajalle 4:15. Mittariin tuli siis 16 km ja olo oli taivaallinen sen jälkeen. Huoltovarmuuspäällikkö oli lämmittänyt saunan valmiiksi, joten sain astella löylyihin suoraan lenkin jälkeen.
Siihen päälle taas todella hyvin nukuttu yö ja olin sunnuntaina taas virtaa täynnä. Pitäisikö sitä yrittää juosta vielä neljäs lenkki? Kyllä ja klo 20.10 illalla ajattelin sitten käydä vetämässä ihan rauhallisen 4 km lenkin ennen klo 21 alkavaa Kanadan F1-kilpailua. Juoksin soratietä pitkin ja paluumatkalla katseeni siirtyi oikealle, siinä on Metsäkallion pururadalle vievä polku.... Vilkaisin kelloani ja totesin, että ehtisin hyvin juosta yhden kierroksen. Yhden kierroksen jälkeen ajattelin vielä, että jos nyt tykitän menemään ihan sukka syylärissä, niin ehdin vetää toisenkin. No ei siinä auttanut muu kuin antaa mennä. Kun pääsin pururadalta metsäpolkua pitkin pois, näytti kello lukemaa 20.56. Nyt tulisi kiire. Viimeinen kilometri menikin sitten ihan täysillä ja kotiin päästessäni formulat olivat jo lämmittelykierroksella. Aika tiukille veti, mutta se hyvää teki. Viikon viimeinen lenkki oli sitten lopulta 10 km pituinen.
Tällä viikolla pitääkin yrittää juosta rauhallisemmin. Viime viikolla oli useasti kiire. Huomasin myös, että ei niitä lepopäiviä välttämättä tarvitse pitää joka lenkin jälkeen. Yöllä levätään. Eli kunnon yöunet lenkin jälkeen, niin aamulla olet täynnä virtaa.
Torstaina 12.6. alkaa jalkapallon MM-kisat. Mitenhän niiden kunnon yöunien kanssa käy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi